perjantai 25. joulukuuta 2009

Säälittävä syksy






Syksy meni liian nopeasti ohi, enkä kerennyt nauttia siitä juuri ollenkaan. Tarkoituksena oli kierrellä puistoissa ja metsissä ja taltioida mahdollisimman laajalti syksyistä luontoa. Nyt on jo joulupäivä ja sain idean viime yönä, että siirrän blogini toiselle palvelimelle ja tässä sitä ollaan ! Etsitään syksyn ja talven tähän saakka parhainta satoa ja siirretään vanhasta osoitteesta mahdollisimman sensuroimattomana merkintöjä tänne - sen sijaan että nauttisin perheen seurasta ja itse joulusta.

72 tuntia kesästä







Ajoimme kesällä 4 tuntia Suomen keskipisteeseen ja takaisin,
muistoina ajetut 429,8 km puntolla ja tusinoittain valokuvia sekä vilustuminen.

My Chemical Romance

Ensimmäisiä ihastukseni kohteita oli tuoksujen maailma. Voisin uppoutua nauttimaan
hajuvesien tuoksuvaan maailmaan tunneiksi, enkä siltikään kyllästyisi. Aina tulee vastaan uusia
tuttavuuksia, joita haluaa haalia ympärilleen piristämään arkea ja tuomaan lisää itsevarmuutta.
Ilman päivittäistä suihkautusta lempihajuvettä niskaan saisi minut tuntemaan alastomalta.

Alkoholista tehdyt tuoksuyhdistelmät ovat joskus kuviakin parempi keino tallentaa muistoja
mielen syvyyksiin, sillä hajuvesi on loistava keino virkistää muistiani. Vain yksi suihkaus ja olen
uppoutunut johonkin vanhaan muistoon kesäjuhlista tai tietystä ihmisestä, joka tuoksusta mieleeni tulee.
Ehkä juuri siksi rakastan niin paljon tuoksuja. hmisellä on voimakas tuoksu- tai hajumuisti. Se on yksi ihmisen parhaista muistiaisteista. Tuoksut jättävät jäljen muistiimme, ja niiden uudelleen aistiminen palauttaa mieleen hetkiä, henkilöitä, paikkoja, fiiliksiä ja tunteita monien vuosien  takaa. Tuoksu voi laukaista muistamaan myös sellaisia asioita ja hetkiä, joista ei muuten muistaisi juuri mitään.
Paras tuoksu on sellainen, joka luo juuri saman fiiliksen kuin muistoissa on ollut.
Kun etsin uutta tuoksua, haluan että se kykenee luomaan mielikuvia, päiväunelmia ja myöhemmin täyttämään valokuvien ja päiväkirjojen
paikan muistojeni säilyttämisessä. Tutut tuoksut myös tuovat turvaa ja lohtua, mihin paraskaan pehmonalle ei pysty.

Koska en pysty tallettamaan muistojani pulloon, joista voisin ne aina sillin tällöin ottaa pois ja katsella niitä,
hajuveteni saa täyttää sen tehtävän. Minulle tuoksun pitää olla elämys.



Moi !


Aloitan näin elämäni ensimmäisen julkisen blogin. Tämä blogi keskittyy minuun, minuun ja tietenkin minuun.
En vielä tarkkaan tiedä, mitä kaikkea täältä voi tulla löytämään, mutta ei mitään kovin henkilökohtaista. Ei ole tyylikästä puida henkilökohtaista elämäänsä julkisesti, jätän siis likapyykkini suljettujen sivujen taakse.

Olen täysi-ikäisyyteen harpannut naishenkilö, joka ei yritä blogin avulla löytää itseään
tai muuttaa maailmaa tai yhteiskuntaa.
Minä vain tykkään kirjoittaa, kuvata ja fiilistellä eri asioita jotka haluan pistää talteen juuri tähän näin, juuri minua itseäni varten.

Blogini raakele muutti vanhasta osoitteesta tänne,
joten siksi pari merkintää tulee kuin apteekin hyllyltä.
Muutenhan olen varsin laiska ja merkintä ilmestyy ehkä
kerran vuodessa.