Sammuta valosi.

Tänään vietetään Earth hour-tapahtumaa ympäri maailmaa, joten muistathan sammuttaa valosi 20.30-21.30.
Kynttilät palamaan ja nauttimaan hetken hiljaisuudesta.

Etelässä.

Home sweet home tai jotakin, onhan se kiva olla pitkästä aikaa lapsuudenkodissa käymässä. Kämppä on kuin pommin jäljiltä minun asettuessani vanhaan huoneeseeni. Vanhempien kanssa on kiva käydä ruokakaupassa, kun ei tarvi miettiä että ostaako bri-juustoa vai viinirypäleitä kun nyt on varaa molempiin.

Nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja
Jokainen alkaa juhlavasti kultaisesta ovesta
Fanfaarien soidessa
Tiputtelen esineitä matkan varrelle
Että löytäisin takaisin
Joku tuntuu keräilevän ne ennen kuin palaan
Harhailen ja ostan tuhat tyhjää arpaa

Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä
Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

Vähän aikaa nauttia, vähän aikaa laulaa laulu
Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi
Tulee juhannus ja joulu
Uudestaan, otan ensimmäisen junan
Jonnekin ja herään kyläpahasesta
Täytyy kirjoittaa äidille, täällä naiset on kuin noitii
Ne kysyy "ootsie tämän kylän poikii"

Lähteäkseni sinne, minne minun kuuluikin mennä.

 

Luin viikonloppuna Kazuo Ishiguron kirjan Ole luolani aina (kiitos kirjavinkistä kaikki mitä rakastin ) ja koska
kirja oli niin hämmentävän surullinen, haikea ja ihana samaan aikaan, meni maanantai ja tiistai sumussa kirjasta toipuen. En ole vähään aikaan lukenut mitään noin vaikuttavaa. Ajattelin lahjoittaa sen äidille lainaan viikonloppuna, ei tuommoista kirjaa voi itsellään pantata.

Huutava välttämättömyys on katsoa kyseisen kirjan filmatisointi tulevana viikonloppuna. Ja jos nyt tästä kirjakoomasta pääsisi ohi ja katsoisi vähän koealuetta.

Makea lauantai.

Black, with milk, cold, hot
I'll drink it anyhow

I should have caught a ride on a Brooklyn train.

Olen kuluttanut lomaani enemmän tai vähemmän järkevästi siivoillen, dataillen ja pelaten xboxia (?!?). Kaikki mitä rakastin-blogi kuuluu tällä hetkellä suosikkeihini ja olen monesti saanut täällä yksin hymyillä. Joko olen löytänyt uuden hyvän biisin (Josh Rousen Rise) tai muuten vain hauskan päivityksen. Ihmettelin kovasti ikuisen sunnuntain maa - postausta ennen kuin vasta lomalla ollessani olen huomannut että viikko tuntuu pysähtyneen ja olo on kuin olisi sunnuntai. Olen vain raahustanut kotivaatteissa, siivoillut sieltä-täältä-tuolta ja kuunnellut rise biisiä repeatilla kahvia siemaillen. En tiedä nautinko vai inhoanko tätä sunnuntaifiilistä. Lomasuunnitelmat ovat valuneet viemäriin ja tilalle tulleet extempore menot kaupungille tai rinkelikahvit ystävän ja youtuben kera. Tavallaan ärsyttää, etten ole mitään saanut aikaan mutta toisaalta on kiva tuudittautua lomafiilikseen ja tehdä mitä fiilis tuo tullessaan. Sitä paitsi minulla on ollut todella hauskaa.
Eikös se ole tärkeämpää kuin  todo-listat?

ps. Siivotessani löysin vanhemmilta saadun ylioppilaskortin ja sehän kovasti itketti. Minulla on ikävä teitä.