Köysikoru kaulassa me kaksi rinnakkain.

Kohtaisinko, kohtaisin
sun luona hirttopuun,
kolmenkerran murhamies sen oksaan hirtettiin.
Tietää outoja se puu,
tuskin enää oudoksuu
jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Kohtaisinko, kohtaisin
sun luona hirttopuun,
pakoon, pakoon, niin se kuollut huusi rakkaalleen.
Tietää outoja se puu,
tuskin enää oudoksuu
jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Kohtaisinko, kohtaisin
sun luona hirttopuun,
pakene, niin vapauden me saamme kumpikin.
Tietää outoja se puu,
tuskin enää oudoksuu
jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Kohtaisin, kohtaisin, 
sun luona hirttopuun,
köysikoru kaulassa me kaksi rinnakkain.
Tietää outoja se puu,
tuskin enää oudoksuu
jos keskiyöllä hirttopuussa sinut kohtaisin.

Luin viimeisen Nälkäpelikirjan tänään junassa ja täytyy
sanoa että oli aikamoinen.
Tästä on vaikea siirtyä seuraavaan kirjaan kun edellinen pyörii vielä
niin ajatuksissa. Enkä edes tiedä mihin tässä tarttua niiden jälkeen.
Aikamoista leipää ja sirkushuvia.