Kun oli lämmin veden äärellä.

Toinen etsii onneaan.

Taikalamppu

Kiitoksen äärellä.

Kohta on isänpäivä. Viimeksi kirjoitin mitä isä on opettanut.
Äitienpäivän unohdin tyystin, vaikka yhtä rakkaita molemmat on.
Kun asuu kaukana perheestään, oppii sitä rakastamaan ihan uudella tavalla.
Kyllähän ne pienet, kämäiset virheet yhä toisessa ärsyttää kuin ennenkin, oli
kilometrejä välissä sitten kymmenen tai tuhat. Se on niitä asioita, joita edes
välimatka ei kaunista. Ei sen kyllä tarvitse.

Olen uneksinut,
seilannut merellä,
kuljeksinut basaarilla,
nähnyt Alpit,
eksynyt Berliinissä,
puhunut ranskaa haparoiden
perheeni ansiosta. 

Äiti ja isä, kiitos että mulla on ollut aina mahdollisuus tehdä kaikkea.

Maistuisiko betonikakku?

Synttärikakkua matkavartaalle, vaikka ei hänellä vielä ole syntymäpäiviä ja  kakkukin oli betonia.

1292013 - simpukkaranta

Joskus rakkaus tulee kera piikkien.

Pöytäni alle muutti pieni tyttö.

Ilman että hän olisi nähnyt saman.

I just wanted to say I miss you.

Tiedätkö kun kuuntelee jotakin biisiä ja tulee joku tyyppi mieleen?

Maybe we could find new ways to fall apart 
But our friends are back 
So let's raise the cup 
'Cause I found someone to carry me home 

Niin minäkin.

Ho hey

Joskus rakkaus tulee vastaan niinkin arkisissa asioissa kuin kävellessä
jään päällä nauttien auringosta hyvän musiikin kera.

Aina siellä.

Tämä kirje

 on avoin rakkaudentunnustus kahdelle miehen työlle,
joka ovat vaikuttaneet elämääni enemmän kuin he koskaan tulevat tietämään.

Rakas Riku ja Tunna,

Olen katsellut ohjelmaanne 12-vuotiaasta asti tunnollisesti ja aina uutta
jaksoa innolla odottaen. Olitte se tv-ohjelma, jota odotin koko viikon ja yhdessä
isäni kanssa katsoin. Nauroimme monesti kun Tunna joutui syömään
epämääräisiä ruumiinosia eläimistä, ihmettelimme kuinka sinistä vesi voi olla
toisella puolella maailmaa ja kuinka erilaista elämä on, vaikka kaikki me saman
auringon alla asutaan.

Sytytitte sydämeeni kaipuun ja kuumeen matkustaa näkemään kaikki
ne ihmeelliset asiat, joita ohjelmassanne esitettiin.
Olen ikävöinyt kaupunkeja joissa en ole koskaan käynyt, nauttinut
jokaisesta hetkestä lentokentillä sekä juna-asemilla kun olen matkustanut jonnekin
sekä lusmuillut jotta saisin vain ajelehtia vapaana
tietäen että minulla on mahdollisuus lähteä ilman että mikään sitoo minua.
Sillä sitähän sen nuoruuden kuuluu ollakin, eikö?
Olla huoleton, nähdä maailmaa ja nauttia elämästä kun on siihen tilaisuus.
Aina tulee aika jolloin ehtii työskennellä ja opiskella, mutta kerran sitä vain nuori on.

Tiedän ettei kaikilla ihmisillä tule samanlaista tilaisuutta päästä seikkailemaan
ympäri maailmaa niin kuin teillä, mutta olen oppinut nauttimaan
niistä pienistäkin matkoista joita olen päässyt kokemaan.
Opin että seikkailu voi olla sekin, kun normaali kolmen tunnin kotimatka kestääkin
kahdeksan tuntia yöpakkasilla jouluna,
kuinka hauskaa on eksyä lentokentällä omaa lentoa etsien sekä miten
ihanaa on tehdä matka jo pelkältä omalta sohvalta käsin kirjojanne lukien.

Kiitos että avarsitte maailmankuvaani,

M

Ei yhtään tylsää.

Oon spontaanisti tehnyt asioita sen normaalin jumittamisen sijaan.
Hyppäsin hetken mielijohteesta junaan ja lähdin moikkaa mun ystäviä.
Kesken kauppareissun päätinkin mennä yksin katsomaan yhtä indieleffaa kun vieressä
oleva nainen hehkutti sitä,
aikaa leffan alkuun oli vartti.
Ostin popcornei, koska viimeksi oon syönny jotain tollasta?
Kävin aamupalalalla kahvilassa,
oon heränny aikaisin aamulla ja käynyt nukkumaan aamuyöllä.
Palasin omaan hiusväriini, ainakin melkein.
Varasin matkan ystävien kanssa,
kävin koulutuksessa ja palaan pian normaalin 9-5 arkeen.
Sorruin kahviin soijamaidolla ja ostin ison, pehmeän talvitakin huimalla alennuksella.

Joskus on kiva tehdä asioita mitä ei normaalisti tekisi.

20130122

En halua hukata mun päiviä.

Piti mennä joogaan. Seisoin pysäkillä, kirosin myöhässä olevaa
bussia ja mietin mitä järkeä lähteä kun ei jaksa
nyt yhtään kiinnostaa.
Tulin kotiin, käperryin peiton alle Mad Manners - kirjan kanssa ja podin huonoa
fiilistä ku laiskistelin.
Sitten muistin, etten ole lähivuosina ollut kovinkaan hyvä näissä ´pakollisissa´
asioissa vaan koittanut aina luistaa niistä ajattelemalla että
elämä on liian lyhyt että tekisin jotain mitä en halua.
Odotan edelleen kotikäyntejä tekevää lääkäriä, en halua käyttää aamuani ensin
puhelimessa ajanvaraukseen jonottamiseen ja sitten iltapäivää
terveyskeskuksessa tuhlaamiseen.

Minne katosi päivät on siksi varmaan osuva nimi tälle.

naka.

Joulu meni, kahden viikon loma kotona meni,
uusi vuosi ja nyt taas omassa kotona. Väsymys on siinä pisteessä
että oon yrittänyt syödä puhtaasti, apuna smoothie mix, phytoplankton
sekä ahkerat salikäynnit. Ja silti voisin nukkua neljätoista tuntia yössä
ja parin tunnin päikkärit.

Oisko jossain reipasta lääkäriä joka tekisi kotikäyntejä?