I just wanted to say I miss you.

Tiedätkö kun kuuntelee jotakin biisiä ja tulee joku tyyppi mieleen?

Maybe we could find new ways to fall apart 
But our friends are back 
So let's raise the cup 
'Cause I found someone to carry me home 

Niin minäkin.

Meidän viimeinen kevät.

Kävin sanomassa näkemiin mun ystävälle. Tuli itkettyä tien laidalla aivan liian isot kengät jalassa ja katsottua
kun toinen ajaa pois muuttokuorma jo kyydissä, aamulla on lähtö.
Itketti ja itkettää, vaikka ei hyvästit ollutkaan.

Ja voi kuinka tulen itkemään kesän lopulla kun toinen ystävä muuttaa Saksaan. Kyllähän se maailma pieni on, junat ja lentokoneet kuljee eikä se sen ihmeellisempää ole. Jotenkin vain haikeaa, kun tuntuu että
niin paljon on jäänyt tekemättä ja sanomatta. Mutta kyllähän sitä vielä ehtii.

Yritän tässä nyt kovasti perustella miksi minulla on oikeus olla surullinen, vaikka ei mun tarvi selittää kenellekään.

Tulee ikävä teitä, kiitos kovasti näistä kahdestakymmenestä kuukaudesta jotka ovat olleet ihan mahtavia kaikkine ala- ja ylämäkineen. Ei sitä olisi voinut käydä läpi ilman teitä.

Kyllä on hyvinkin sopivaa lainata Sons of Anarchya ystävistä puhuttaessa.

Tälläiset päivät on rankkoja. Toisille joulu tai vuosipäivä on rankka, jos on menettänyt rakkaansa. Yleensä joulu on aikaa, jolloin lumen peittäessä maan alkaa kaipaamaan kesää sekä ihmisiä jotka on menettänyt. Joulukuusen koristeiden keskellä sitä ripustaa niitä perinteisiä olkikoristeita ja muistelee kuinka ennen oli tapana yhdessä koristella kuusi. En ole kokenut surua läheisen poismenosta lähiaikoina. En ole edes katsonut surullisia elokuvia jotka normaalisti saisivat minut itkemään. Silti olen surullinen.
Kahdella hyvällä ystävälläni oli juuri syntymäpäivät ja ainoa asia mitä olen miettinyt on, etten ole päässyt halamaan heitä merkkipäivänään ja kertomaan kuinka rakkaita he minulle ovat. Että he ovat minulle perhettä, parhaimpia ihmisiä keihin olen kahdenkymmenenyhden vuoden aikana sattumalta törmännyt. Ehkä se oli sattumaa, ehkä kohtaloa. Kuka tietää? Mutta yhden asian olen oppinut vuosien aikana. Sinua ei määritellä maallisen omaisuuden perusteella vaan ystävien.

Onneksi voin sanoa, että minulla on ihania ystäviä ympärillä, perheenäni. Ja  tiedän että vaikka välillä on satoja kilometrejä, ovat he läsnä elämässäni enemmän kuin moni lähellä oleva. Hyvää syntymäpäivää molemmille rakkaille, tiedätte kyllä keitä tarkoitan.
 Ikävöin teitä.                                                                            

Hayes: Do you believe in God, Gemma?

Gemma: I believe in family.