keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kyllä on hyvinkin sopivaa lainata Sons of Anarchya ystävistä puhuttaessa.

Tälläiset päivät on rankkoja. Toisille joulu tai vuosipäivä on rankka, jos on menettänyt rakkaansa. Yleensä joulu on aikaa, jolloin lumen peittäessä maan alkaa kaipaamaan kesää sekä ihmisiä jotka on menettänyt. Joulukuusen koristeiden keskellä sitä ripustaa niitä perinteisiä olkikoristeita ja muistelee kuinka ennen oli tapana yhdessä koristella kuusi. En ole kokenut surua läheisen poismenosta lähiaikoina. En ole edes katsonut surullisia elokuvia jotka normaalisti saisivat minut itkemään. Silti olen surullinen.
Kahdella hyvällä ystävälläni oli juuri syntymäpäivät ja ainoa asia mitä olen miettinyt on, etten ole päässyt halamaan heitä merkkipäivänään ja kertomaan kuinka rakkaita he minulle ovat. Että he ovat minulle perhettä, parhaimpia ihmisiä keihin olen kahdenkymmenenyhden vuoden aikana sattumalta törmännyt. Ehkä se oli sattumaa, ehkä kohtaloa. Kuka tietää? Mutta yhden asian olen oppinut vuosien aikana. Sinua ei määritellä maallisen omaisuuden perusteella vaan ystävien.

Onneksi voin sanoa, että minulla on ihania ystäviä ympärillä, perheenäni. Ja  tiedän että vaikka välillä on satoja kilometrejä, ovat he läsnä elämässäni enemmän kuin moni lähellä oleva. Hyvää syntymäpäivää molemmille rakkaille, tiedätte kyllä keitä tarkoitan.
 Ikävöin teitä.                                                                            




Hayes: Do you believe in God, Gemma?
Gemma: I believe in family. 

2 kommenttia: