sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Pernambucolismo?

Huomenna on joulu ja minä sain jo lahjoista
parhaimman, kuukausia sitten. En ollut malttamaton ja penkonut
toisten lahjakätköjä, vaan sinä päivänä kun isä pääsi kotiin
sairaalasta ja kun sai kattaa kahden lautasen sijaan kolme lautasta ruokapöytään
oli parhain lahja mitä olisin koskaan voinut toivoa.
Kiitos.


weheartit

perjantai 21. joulukuuta 2012

Normaali perjantai.




Maailmanloppu ei tullut, mikä on sinäänsä ihan sääli koska
mulla on laskuissa menny eräpäivät ja aattelin ettei niitä tarvitsisi maksaa.
Odotin jotain Resident Evil-leffojen tyylistä huipennusta, mallailin jo käteen
kirvestä sekä kaulinta, molemmilla kun zombie kaatuu ihan mallikkaasti.
Mutta joo, kai tässä nyt pitää sit kuusi koristella ja mennä joululahjat ostelemaan
kun ei ole enää mitään tekosyitä.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Elämä matkalaukussa.

Kun on viettänyt monta yötä valvoen niskakivun,
kurssivalintojen ja lumiauran takia on kai ihan normaalia
tirauttaa parit itkut Jesselle. Mut se nyt on vaan niin ihana..
ainakin siihen asti kunnes uusi kyky löydetään monipuolisesta
televisio-ohjelma tarjonnasta.



Vie Jesse mut kotiin uudestaan, laita mun pää ja sydän
paikoilleen. Sinä tiedät kuinka kaipuu kiskaisee,
mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus.
En mä pyydä liikoja, palan taivasta ja pari suudelmaa.



torstai 6. joulukuuta 2012

95!




Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja kiitos papalle
sekä muille sotaveteraaneille, jotka taistelivat maamme itsenäisyyden
puolesta.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Beiro.

Oon ollu nyt viikon kipeänä. Välillä kuume nousee ja palelee kamalasti, välillä se
laskee olemattomiin mutta silti palelee. Kaiken lisäksi olen ollut pitkästä aikaa
viikonlopun kotona enkä ole oikein saanut mitään ihmeellistä
aikaiseksi kuin todennut että ainakin tässä asunnossa toimii patterit.
Ne hehkuu ihan täysillä mikä oli tosi positiivinen yllätys, kun edellinen
asunto oli ihan tuliterä ja kaikki oli siellä uutta, ja silti mikään
ei koskaan toiminut. Vanhassa vara parempi siis.

Lumen tulo on hidastanut vähän kaikkea ja olenkin
arvuutellut menisinkö autolla vai junalla ensi viikonloppuna
ystävän luo. Oon ehkä kuitenkin junaihmisiä enemmän vaikkei
ne tämmösillä keleillä toimikkaan kun pahin painajainen
mitä tiedän on auton sulattaminen lumen alta ja se että auto
mahdollisesti hajoaisi matkalle. Kuten iskä sanoi, ei kukaan
jaksa ajaa 600km hakemaan mua kotiin joten en mitään muuta riskiä
kuin sen ettei VR taas toimi. Voin sitten kiroilla kun junamatka
kestää sen seitsemän tuntia kolmen ja puolen sijaan!

Jos ja kun mä selviän viikonlopun tulevista koitoksista
lumesta ja jellyshoteista, mä tuun olemaan taas viikon kotona
ja sitten oonkin loppuvuoden oletettavasti reissussa.
Aika menee tosi nopeasti, kohta vuosi vaihtuukin ja sitten
mä lähden luultavasti kotimaamatkailun lisäksi Venäjälle, Italiaan
ja ehkä jonnekin Välimeren maahan, en mä tiedä.
On kivempi vain mennä fiiliksellä kuin suunnitella pilkulleen kaikki.


weheartit.com