Reilu viikko on mennyt nopeasti. Päivät ovat noudattaneet samaa kaavaa muutamia asioita lukuunottamatta.
Olen oppinut huolehtimaan erinäisistä asioista - moottorin nostamisesta varastoon, nurmenleikkurin terän pesemisestä, auton huoltamisesta... Ohhoh, pysynkö pystyssä enää? Olen myös seurannut sairaanhoitajien ja lääkärien työtä hyvinkin läheltä ja ei voi muuta kuin nostaa hattua, miten omistuneita he ovat - ainakin teho-osastolla työskentelevät. Ensi viikolla pitäisi palata normaaliin arkeen kotiin, tai niin normaaliin vain kuin näissä tilanteissa pystyy. En tiedä odotanko tätä innolla vai en.
): toivon todella, että kaikki kääntyy parempaan suuntaan. Voimia sulle ja teille kaikille!
VastaaPoistaKiitos, onneksi kaikki on jo paremmin :)
VastaaPoista