kun kahvi on niin vahvaa että menen pitkin seiniä,
eksyn ruokahyllyjen väliin kaupassa löytämättä pakasteita
ja kun vain aamu auringon noustessa huomaa
ettei tämä riitä mulle ollenkaan?
Onneksi niitä päiviä on jo hieman vähemmän
ja silti on enemmän minua jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti