Ho hey

Joskus rakkaus tulee vastaan niinkin arkisissa asioissa kuin kävellessä
jään päällä nauttien auringosta hyvän musiikin kera.

Aina siellä.

Tämä kirje

 on avoin rakkaudentunnustus kahdelle miehen työlle,
joka ovat vaikuttaneet elämääni enemmän kuin he koskaan tulevat tietämään.

Rakas Riku ja Tunna,

Olen katsellut ohjelmaanne 12-vuotiaasta asti tunnollisesti ja aina uutta
jaksoa innolla odottaen. Olitte se tv-ohjelma, jota odotin koko viikon ja yhdessä
isäni kanssa katsoin. Nauroimme monesti kun Tunna joutui syömään
epämääräisiä ruumiinosia eläimistä, ihmettelimme kuinka sinistä vesi voi olla
toisella puolella maailmaa ja kuinka erilaista elämä on, vaikka kaikki me saman
auringon alla asutaan.

Sytytitte sydämeeni kaipuun ja kuumeen matkustaa näkemään kaikki
ne ihmeelliset asiat, joita ohjelmassanne esitettiin.
Olen ikävöinyt kaupunkeja joissa en ole koskaan käynyt, nauttinut
jokaisesta hetkestä lentokentillä sekä juna-asemilla kun olen matkustanut jonnekin
sekä lusmuillut jotta saisin vain ajelehtia vapaana
tietäen että minulla on mahdollisuus lähteä ilman että mikään sitoo minua.
Sillä sitähän sen nuoruuden kuuluu ollakin, eikö?
Olla huoleton, nähdä maailmaa ja nauttia elämästä kun on siihen tilaisuus.
Aina tulee aika jolloin ehtii työskennellä ja opiskella, mutta kerran sitä vain nuori on.

Tiedän ettei kaikilla ihmisillä tule samanlaista tilaisuutta päästä seikkailemaan
ympäri maailmaa niin kuin teillä, mutta olen oppinut nauttimaan
niistä pienistäkin matkoista joita olen päässyt kokemaan.
Opin että seikkailu voi olla sekin, kun normaali kolmen tunnin kotimatka kestääkin
kahdeksan tuntia yöpakkasilla jouluna,
kuinka hauskaa on eksyä lentokentällä omaa lentoa etsien sekä miten
ihanaa on tehdä matka jo pelkältä omalta sohvalta käsin kirjojanne lukien.

Kiitos että avarsitte maailmankuvaani,

M

Ei yhtään tylsää.

Oon spontaanisti tehnyt asioita sen normaalin jumittamisen sijaan.
Hyppäsin hetken mielijohteesta junaan ja lähdin moikkaa mun ystäviä.
Kesken kauppareissun päätinkin mennä yksin katsomaan yhtä indieleffaa kun vieressä
oleva nainen hehkutti sitä,
aikaa leffan alkuun oli vartti.
Ostin popcornei, koska viimeksi oon syönny jotain tollasta?
Kävin aamupalalalla kahvilassa,
oon heränny aikaisin aamulla ja käynyt nukkumaan aamuyöllä.
Palasin omaan hiusväriini, ainakin melkein.
Varasin matkan ystävien kanssa,
kävin koulutuksessa ja palaan pian normaalin 9-5 arkeen.
Sorruin kahviin soijamaidolla ja ostin ison, pehmeän talvitakin huimalla alennuksella.

Joskus on kiva tehdä asioita mitä ei normaalisti tekisi.