Movin´ on.

Now and then I think of when we were together
Like when you said you felt so happy you could die
Told myself that you were right for me
But felt so lonely in your company
But that was love and it's an ache I still remember

You can get addicted to a certain kind of sadness
Like resignation to the end
Always the end
So when we found that we could not make sense
Well you said that we would still be friends
But I'll admit that I was glad that it was over

But you didn't have to cut me off
Make out like it never happened
And that we were nothing
And I don't even need your love
But you treat me like a stranger
And that feels so rough
You didn't have to stoop so low
Have your friends collect your records
And then change your number
I guess that I don't need that though
Now you're just somebody that I used to know
Now you're just somebody that I used to know
Now you're just somebody that I used to know

Now and then I think of all the times you screwed me over
But had me believing it was always something that I'd done
And I don't wanna live that way
Reading into every word you say
You said that you could let it go
And I wouldn't catch you hung up on somebody that you used to know...

But you didn't have to cut me off
Make out like it never happened
And that we were nothing
And I don't even need your love
But you treat me like a stranger
And that feels so rough
You didn't have to stoop so low
Have your friends collect your records
And then change your number
I guess that I don't need that though
Now you're just somebody that I used to know

Somebody (I used to know)
Now you're just somebody that I used to know
Somebody (I used to know)
Now you're just somebody that I used to know
I used to know
That I used to know
I used to know

Somebody...

Sorry honey,

but my mistakes do not define me.

En osaa jäädä.

Kumpa voisin jäädä.

"Ikävä jäädä ja ikävä mennä. Ikävä tänne, mistä olin vasta lähdössä ja ikävä perille. Tällä kertaa en osannut jäädä mutten olisi sitten halunnut mennä kotiinkaan. Olisin halunnut vain viipyä siinä, matkalla, ei-missään."

 Tekstin kirjoittaja osuu niin oikeaan. Voisinpa hetken olla en-missään ja sitten viisastuneena kertoa
viimein äidille mikä musta tulee isona ja kuinka onnellinen tulen olemaan. Onneksi mä sitä ennen osaan vielä nöyrästi kertoa ihmisille kysymyksiin tulevaisuudesta, että mä olen nuori ja mulla ei ole kiire mihinkään.

 Tai ainakaan ihan vielä, kyllä tässä ehtii vielä kupin kahvia juoda ennen paluumatkaa.

Inspiration !

Tällä hetkellä ajatuksissa pyörii..

Koiranpentu - mastiffi! , kesä, ranta, huolettomat päivät, kehonmuokkaus - tatuoinnit, lävistykset, implantit, matkustelu - "We will always have Paris; Casablanca!" .

Kuvat weheartit.com  

I'd trade my soul for a wish, pennies and dimes for a kiss.

Tiktoktiktok

Aina löytyy jotain kivaa, kun pitää silmät auki. Kello oli korjattavana perhetutulla.
Keskiviikkona lähtö taas pääkaupunkiin, can´t wait!

"Ensi keväälle"

ja ehkä vähän
minua myös pelottaa se
että kun lähtee
muuttaa
muuttuu

ei ole sitä mistä lähti
enää palatessa
ei ole kotia
ei sitä ihmistä
ei tätä aikaa

kaikki on toisin
ja se
että miten ne vuodet minua muuttaa

en tiedä
ehkä minä vielä tunnistan itseni
tällaiseksi
tai jo jonkin verran paremmaksi

Ei ole kirjoittamani.


runo täältä. 

Torstait.

Parasta eilen oli kun;
..näin kaveria jumppatreffien merkeissä, tuli kokeiltua

 Balletonia sekä showtanssia - ja ei, sisäinen tanssija ei löytynyt!
.. ystävä soitti illalla ajomatkalla ja sai vaihtaa kuulumisia.
..sateesta huolimatta ulkona oli ihana ilma.

.. näin hyvän kauhuleffan pitkästä aikaa.

Snap, snap to that shit on the radio

Maybe I was born to die in Berlin

Enemmän kuin muste iholla.

" Show me a man with a tattoo and I´ll show you a man with an interesting past."
- Jack London. 1883 -

kuvat netistä. lisää upeita taideteoksia täältä!

Sunrise to sunset.

Lenkiltä. Ylihuomenna kotiin sinne.

Tuuliajolla.

"Olet tosiaan tainnut lukea Maailmatietoutta, tarkoitatko, että ihmiset ovat edistyneet nopeasti?"
"Tarkoitan, että yeerkit tietävät, että jos ne eivät murskaa teitä nyt, niin viidenkymmenen vuoden kuluttua pys-...."

Tuulen mukana tullut pihalle, mistä kirjasta lie sivu.

Pumpulirakkaus.

Mitä se on kun joka kerta on yhtä kuulas fiilis
Kun on sunnuntai?
Mitä mä eilen tein

Sun täytyy lähtee mua lohduttaa
Tätä se on kun aina on tää superkuulas fiilis
Kuin ois sunnuntai
Ja leikitään et ois vielä viikonloppu
Viikonloppu

 

★ ♥ ♥ ♥ ♥ ★

Kaupungille!

Tekstin pointti katosi jo heti alussa.

Subway to Venus -blogin pitäjä onnistui ilmeisesti lukemaan ajatuksiani jonkin verran. Taas on yksi enemmän tai vähemmän tarpeellinen juhlapyhä takana ja on hieman hölmö olo. Ei, en istunut yksin kotona loppujen lopuksi niin kuin monet muut juhlijat varmaan joutuvat/haluavat (?) mutta silti. Kävin ravintolassa ja kotibileissä, minulla oli ihan hauskaa ja täällä sää oli todella ihana. Vähän liiankin ihana ehkä minun mielestäni,
sillä se oikein houkutteli pitkine kynsineen vappupiknikille ja nauttimaan auringosta.

Totuushan on se, että kun muuttaa kauas kotoa - satojen tai jopa tuhansien kilometrien päähän - ja vaikka elämä kuinka asettuisi oikeille jengoille siellä niin kyllä välillä enemmän tai vähemmän tuntee itsensä yksinäiseksi.
Enkä minä edes ole yksinäinen, onhan minulla täällä toinen puoliskoni jakamassa arjen ja juhlan ilot ja surut. Olen saanut uusia ystäviä ja tuttavuuksia, tehnyt kaikkea kivaa ja huomannut että ehkä se nurmikko on vihreämpää aidan toisella puolella. En tiedä vielä, siksi sanoinkin ehkä. 
Koska kun jotain jännittävää tai kamalaa tapahtuu, totta kai sitä haluaa kertoa ensin jollekin todella tärkeälle ihmisille. Tai kun on juhlapyhät tai merkkipäivät ja haluaa jakaa ne kokemukset sekä muistot läheistensä kanssa.

Kun pääsen käymään lapsuudenkodissani, olen aina yhtä into pinkeänä. Sitä hermostuneena heiluttelee jalkojaan ja nieleskelee itkun sekä naurun tyrskähdyksiä ja lopulta halaa kaikki vastaantulijat ihan ruttuun fraasein "ihana nähdä pitkästä aikaa, oli niiiiiiiin ikävä sua!" .
Sitten sitä fiilistelee hetken jos tovin ja huomaa, ah täällähän elämä on kappas vain jatkunut lähtöni jälkeen ja mikään ei ole entisellään. En halua nyt kuulostaa itserakkaalta, tietenkin elämä jatkuu vaikka olisinkin muualla mutta olen surullinen etten pääse siihen enää kiinni vaikka kuinka yrittäisin. Ja kun istun autossa kehä kolmosella tunnen oloni kiertolaiseksi sillä kotiin tultuani en tunne että täälläkään olisi koti. Tai  siis, on täällä koti mutta ei sellainen minkälainen sen toivoisin olevani. Kaipaan kovasti ystäviäni ja perhettäni, mutta valitettavasti aikuistuttua kaikki ovat hajaantuneet eri paikkakunnille ja näkeminen on vähäistä mutta onneksi sitäkin onnellisempaa.

Koulussa sanoin monesti yhdelle paikkakuntalaiselle, kuinka kateellinen hänelle olen. Hänen perheensä ja ystävänsä asuvat täällä eikä hänen ole tarvinnut rakentaa elämää uudestaan tyhjästä.
Kun muutimme tänne, meillä oli pakettiautollinen roinaa ja kaksi hieman eksynyttä nuorta 38 neliön kaksiossa. Tunsimme tasan kaksi henkilöä täältä, toinen meistä oli ilman töitä ja toinen palloili koulun sekä kodin väliä parhaimmillaan kuusi kertaa viikossa.

Onneksi kaikki on kuitenkin sujunut ihan hyvin, vaikka ei se kaipuuta poista. Ja uskon, että tämä paikka on vain välietappi elämässä. Miksi turhaan surra eilistä, kun tulen viettämään loppuikäni tulevaisuudessa?

Ja enköhän joskus saa jonkun raahattua sinne hemmetin vappupiknikille ja tuntea oloni kotoisaksi. 

Viikonloppuna metsästämään tänne minä kuulun - fiilistä klubikeikalle sekä uuteen ravintolaan kiinalaisen ruuan ja ystävän seurassa.

It's hard to say I do, when I don't.