Luin viikonloppuna Kazuo Ishiguron kirjan Ole luolani aina (kiitos kirjavinkistä kaikki mitä rakastin ) ja koska
kirja oli niin hämmentävän surullinen, haikea ja ihana samaan aikaan, meni maanantai ja tiistai sumussa kirjasta toipuen. En ole vähään aikaan lukenut mitään noin vaikuttavaa. Ajattelin lahjoittaa sen äidille lainaan viikonloppuna, ei tuommoista kirjaa voi itsellään pantata.
kirja oli niin hämmentävän surullinen, haikea ja ihana samaan aikaan, meni maanantai ja tiistai sumussa kirjasta toipuen. En ole vähään aikaan lukenut mitään noin vaikuttavaa. Ajattelin lahjoittaa sen äidille lainaan viikonloppuna, ei tuommoista kirjaa voi itsellään pantata.
Huutava välttämättömyys on katsoa kyseisen kirjan filmatisointi tulevana viikonloppuna. Ja jos nyt tästä kirjakoomasta pääsisi ohi ja katsoisi vähän koealuetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti