Hello Seattle, I am a mountaineer

408 km sinne ja takaisin näytti tavattoman kauniilta Nikonin linssin läpi katsottuna. Oletin, että saisin

rauhassa hamuilla pitkin hiekkateitä ja metsiä. Toisin kuitenkin kävi ja ulkona satoi, eikä tämmöinen vilukissa

malttanut jättää lämmintä majapaikkaansa millään. Enkä olisi missään nimessä viennyt kameraani ulos siihen säähän - tästä syystä kuvasaldo on enemmän kuin köyhä. Mutta en sentään koko viikonloppua sisällä viettänyt.

Kävin kuokkimassa hautajaisissa, hieman myöhässä tosin ja löysin suojelusenkelin.

Ikävä on, mutta onneksi Spotify lohduttaa yksinäisiä iltoja. 1112 tuntia,

47 aamua ja kuusi viikkoa jäljellä. Eikä tuskaa helpoita yhtään koulun hakupapereiden täyttö

ja koulupaikan stressaaminen.

Eka kerta - jooga

Se, joka kehtaa sanoo et jooga on ihanan rentoa ja siinä saa ajatella rauhassa, niin huijaa kyllä ihan varmasti.

Ei ole mitään rentoa olla pää alaspäin viittä minuuttia toinen jalka sojottaen ilmaan - saatikka mun keho

ei meinaa edes taipua moisiin akrobaattisiin asentoihin.

Mutta ei se silti tarkoita, että luovuttaisin. Ehen, minähän yritän parhaani mukaan pysyä mukana tunneilla

ja käydä niin usein kuin töiltä pystyy. Jos se autuas ja hyvä olo löytyisi itsensä venyttelystä?

Kuva;  fashionfolio.files.wordpress.com

Tell me what should I do