408 km sinne ja takaisin näytti tavattoman kauniilta Nikonin linssin läpi katsottuna. Oletin, että saisin
rauhassa hamuilla pitkin hiekkateitä ja metsiä. Toisin kuitenkin kävi ja ulkona satoi, eikä tämmöinen vilukissa
malttanut jättää lämmintä majapaikkaansa millään. Enkä olisi missään nimessä viennyt kameraani ulos siihen säähän - tästä syystä kuvasaldo on enemmän kuin köyhä. Mutta en sentään koko viikonloppua sisällä viettänyt.
Kävin kuokkimassa hautajaisissa, hieman myöhässä tosin ja löysin suojelusenkelin.
Ikävä on, mutta onneksi Spotify lohduttaa yksinäisiä iltoja. 1112 tuntia,
47 aamua ja kuusi viikkoa jäljellä. Eikä tuskaa helpoita yhtään koulun hakupapereiden täyttö
ja koulupaikan stressaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti