keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Vaikka illat tuhlaa, aamut antavat.












Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan
olen kasvanut kiinni poikaan, siihen yhteen ja oikeaan
olen kasvanut kiinni taloon, jonkan ikkunanpielistä vetää
en tahdo kuuta taivaalta kuin kerran vuoteen enää.

Paikka se on tämäkin

Pilvien alla, maan päällä
mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä
pilvien alla, maan päällä
mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat
ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä.

Olen kasvanut kiinni lähtöön, kaupungin kaipuuseen
lähtenyt monta kertaa ja palannut aina entiseen
olen kasvanut kiinni talveen, sen kuristusotteeseen
kun pysyn sun luonas tiedän, vielä jaksan kevääseen.

Paikka se on tämäkin

Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan
 
 
Anna Puu 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti