Kun oli lämmin veden äärellä.

Toinen etsii onneaan.

Taikalamppu

Kiitoksen äärellä.

Kohta on isänpäivä. Viimeksi kirjoitin mitä isä on opettanut.
Äitienpäivän unohdin tyystin, vaikka yhtä rakkaita molemmat on.
Kun asuu kaukana perheestään, oppii sitä rakastamaan ihan uudella tavalla.
Kyllähän ne pienet, kämäiset virheet yhä toisessa ärsyttää kuin ennenkin, oli
kilometrejä välissä sitten kymmenen tai tuhat. Se on niitä asioita, joita edes
välimatka ei kaunista. Ei sen kyllä tarvitse.

Olen uneksinut,
seilannut merellä,
kuljeksinut basaarilla,
nähnyt Alpit,
eksynyt Berliinissä,
puhunut ranskaa haparoiden
perheeni ansiosta. 

Äiti ja isä, kiitos että mulla on ollut aina mahdollisuus tehdä kaikkea.