keskiviikko 1. helmikuuta 2012

, mutta hukkasin sen kotimatkalla.



Viikonloppuna tulee odotettuja vieraita kaukaa sieltä. Tavarat löytäneet taas paikoilleen (kyllä meillä siistiä on - aina joskus..) ja luokkakaverit ovat pitkästyneet tarinoihin kippurahännästä. Sitten se nukkui kainalossa,  leikki sammakolla, käytiin lenkillä ja tehtiin niin tai näin, turkki on pehmoinen ja kerran me.. Anteeksi ystävät, ajatuksiini ei mahdu tällä hetkellä mitään muuta.

Olen kuin ne ärsyttävät äidit, jotka selittävät lapsistaan kaiken. Näyttävät valokuvat, ensihampaat ja -kiharat, koulutodistukset ja luokkakuvat samalla kun muut ihmiset paheksuvat ja salaa miettivät ketä vittu kiinnostaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti