keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Ei saa oikoa.



Kun kyllästyn ammattiini ja poden kolmenkympin ikäkriisiä, alan valokuvaajaksi joka kuvaa pelkästään
taivasta, siluetteja ja upeita rakennuksia. Viimeiset rutistukset ennen tutkintoja. Otan tämän haasteena ja katson kuinka kauan menee ennen kuin pää hajoaa lainsäädäntöihin ja hiusverisuoniin. Ensi viikolla keskityn haaveiluun teekuppi kädessä ja ehkä teen jotain koulunkin eteen. Tai sitten voitan lotossa ja pakenen Intiaan.

Koti mulla on salaisuukseton
Siel tahri ei juoneet mun pöytää
Pidän itselläni sen paikan kaukaisen
Et kartalta voi sitä löytää


Tahdon matkustaa Mandartaniaan
Onni on mun autuain
Pyydän auttakaa Mandartaniaan
Takaisin palaan en koskaan

Sinne pitkä tie mutkitellen vie
Ei reittiä oikoa saa
Menosuunta pelkästään
Mä perille jään
Kun paluuta ei voi ostaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti