keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

En vain ole milloinkaan kovin kiivaasti halunut palata.


Matkalaukut on eteisessä purkaamattomina, niiden yli hypitään kun mennään töihin ja palataan illalla väsyneenä. Muistilaput muistuttaa ettei tavaroita sovi unohtaa, vituttaa kun huomaa ainoan
akkulaturin olevan satojen kilometrien päässä.
Mitä sitä suotta purkamaan, kohta pakataan kaikki tavarat. Säästyypä sekin vaiva.

En koskaan olettanutkaan, että tässä ikuisesti olisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti