Saako näistä edes puhua ääneen?

kuva täältä !

Sunnuntaina on synttärit. En halua lahjaksi muuta kuin kauniin auringonnousun lentokentällä, kupin lämmintä teetä ja hyvän kirjan odotellessani lentoa jonnekin kauas.

"onhan tähti silti tähti vaikka olisikin himmeä
saahan suin päin sukeltaa vaikkei vesi ole syvä

ja jos kesällä ei nuku eikö tule edes pimeä
miten pienestä saa ihminen itkeä

voiko nukkuessaan tippua sängystä
vaikka sinä olet siinä vieressä

ja miksi sydän ja mieli on näin kipeä
olethan aina ollut minulle hellä

voiko siihen kuolla
kun et tahdo olla lähellä

saako näitä
edes kysellä"

- pahvi

Olen niitä ihmisiä, jotka kaipaavat aina jonnekin. Sitä paikkaa ei luultavasti ole piirretty minnekään kartalle,

ei ole taattu että ruoho on vihreämpää siellä ja viini parempaa kuin täällä mutta silti, silti osaan haaveilla siitä jostakin. En tiedä, onko se sukuvika vai matkan varrella poimittu heikkous.
Kun pesee kolmatta koneellista pyykkiä, maistelee onko keitto valmista

ja tiskaa kymmenettä kertaa samaa haarukkaa miettii miksei elämä voi olla kuin runoissa,

joissa tanssitaan pöydillä aamuneljään ja juodaan shampanjaa auringonnousun kanssa kilpaa.

Kohta, 21 - vuotiaana olen tullut tulokseen,
ettei tylsä arki, harmaat toimiston seinät ja isot pyykkipinot ole minua varten.
Harmi vain, että harva selviää elämästä ilman niitä.